Secularization ist a phenomenon connected with modernity in the Western world. This paper focuses on a classical scholar from 16th century, Isaac Casaubon, and explores his religious experience. Casaubon, living in Paris from 1600, was a key witness to the very first moments of securalization in Europe.

Title in English translation: Metametaphysics - with and without Categories. A comment paper on An Introduction to Metametaphysics by Tuomas Tahko. Ehdotan artikkelissa uutta olevan ja sen muodon välistä erottelua. Erottelun avulla voidaan antaa täsmällinen käsitys ontologisen kategorian käsitteestä ja metafysiikan tutkimuskohteesta. Argumentoin myös, että metafysiikan epistemologiaa ja semantiikkaa sekä metafyysistä selitttämistä pitää lähestyä kategorianäkökulmasta. Artikkeli on kommentti Tuomas Tahkon oppikirjaan An Introduction to Metametaphysics.

The independent emergence of similar features in phylogenetically nonallied groups of organisms has usually been explained as the result of similar selection pressures particular to specific environments. This explanation has been more or less helpful in elucidating convergent resemblances among organisms since the times of Darwin. Nevertheless, intensive research has brought new knowledge on the emergence of structural similarity among organisms, especially during the last two decades. We now have manifold evidence of the phenomena of evolutionary re-entries or re-evolution, which (...) happens when a particularcharacter present in one organic taxon also appears in another taxon which does not share an immediate ancestry. This is not the re-appearance of the same character, but rather of a similar one. Here I propose a model of threefold origin of similar phenotypic features in unrelated organisms stemming from intrinsic, extrinsic and semiosic causation. It is suggested that neither externalist nor internalist explanations per se, nor any combination thereof, are sufficient to cover all the manifold instances of character re-evolution. There is also a special group of resemblances that consists of what is originated, shaped, and retained in evolution due to meaning attributed to them by particular organic subjects. These cases cannot be fully understood without inviting a biosemiotic approach. Integrating Uexküll’s theory of meaning with the recent evolutionary developmental perspective could complete our understanding of phenotypic re-evolution. (shrink)

Dorothea, an idealistic young lady, is the central figure of George Eliot's Middlemarch . She longs to devote her life to something valuable, looking up to people like St Teresa as her ideal. Contrary to all expectations, she decides to marry Casaubon, an elderly clergyman. For years, Casaubon has been preparing his magnum opus called ‘Key to All Religions’. In the milieu where Dorothea is living—a quiet English parish in the 1830s—Casaubon's scholarly project appears to her as the right object (...) of her devotion. She would lighten the burden of his solitary labour; share his life of wisdom and pursuit of truth. (shrink)

[A comment paper on Tuomas Tahko's book An Introduction to Metametaphysics (CUP, 2016).] Pyrin tässä artikkelissa selvittämään, missä määrin Tuomas Tahkon kirjan An Introduction to Metametaphysics luvussa 9 esittämä käsitys tieteen ja metafysiikan suhteesta tuo selvyyttä metafysiikan luonteeseen itsenäisenä tutkimusalana. Analyyttinen metafysiikka on joutunut viimeisten viidentoista vuoden aikana kasvavan kritiikin kohteeksi. James Ladymanin (2012) mukaan viime aikoina suosittu käsitys metafyysisen teorian valinnasta teoreettisten hyveiden perusteella kohtaa niin sanotun vahvan globaalin alimääräytyneisyyden ongelman. Tahko pyrkii vastaamaan näihin huoliin esittämällä synteesiin E.J. Lowen (...) metafysiikkakäsityksen ja Laurie Paulin (2002) esittämien ideoiden välillä. Argumentoin, että Tahkon vastaus on sikäli puutteellinen, että se jättää avoimeksi kysymyksen parhaan ontologisen kategoriajärjestelmän valinnasta. Teen ehdotuksia siitä, miten voimme välttää alimääräytyneisyyshuolen myös tässä tapauksessa. (shrink)

Summary Between the 1860s and the 1910s, British acoustics was transformed from an area of empirical research into a mathematically organized field. Musical motives?improving musical scales and temperaments, making better musical instruments, and understanding the nature of musical tones?were among the major driving forces of acoustical researchers in nineteenth-century Britain. The German acoustician, Helmholtz, had a major impact on British acousticians who also had extensive interactions with American and French acousticians. Rayleigh's acoustics, reflecting all these features, bore remarkable fruit in (...) his treatise The Theory of Sound, which successfully subjected empirical acoustics to analytical mathematics. His accomplishments made British acoustics a subfield of physics, thus distinguishing it from the ?new acoustics? in early twentieth-century America. (shrink)

The Metametaphysics of Categories: Replies to Hakkarainen and Keinänen (in Finnish). Part of a book symposium on my An Introduction to Metametaphysics.

The essay exa­mines the views expressed in von Wright's Explanation and Understanding (1971) on human action and historical events from the perspective of the recent philosophy of science. Connecting causal explanation tightly to covering laws, as von Wright does, is found to be problematic, and his Logical connection argument invalid. On the other hand, von Wright's sketched theory of causation which is based on the concept of manipulation proves to be on the right track in light of current knowledge. From (...) this perspective, however, there is no obstacle for explaining human action causally. This is illustrated with two examples from historical research. Finally, von Wright's idea that a complete account of the historical past is never achieved, because the past can always be re-evaluated, is briefly discussed. (shrink)

This essay traces changes in the relationship between filial piety and loyalty in early China. During the Spring and Autumn and early-mid Warring States periods, a conflict existed between the two values. Confucian thinkers such as Confucius and Mencius put a priority on filial piety, while Shang Yang 商鞅 regarded it detrimental to the state. However, scholars later tended to reconcile the values, as is evident in the Xiaojing 孝經 and the “Zhongxiao 忠孝” chapter of the Hanfeizi 韓非子. The two (...) texts reconcile filial piety with political authority, and show that the two values are based on the same foundation. Ancient Chinese legal documents are in agreement with the same trend. Early Chinese governments made unfiliality illegal and permitted the head of a family to have very strong authority over other members of the household. Still, governments maintained control of individual households by putting the head of the family’s authority under political authority. (shrink)

Logiikan ja reaalifilosofian suhde on keskeisimpiä Hegelin filosofian herättämiä kysymyksiä. Hegelin mukaan hänen systeeminsä ensimmäinen osa eli logiikka ja toisen ja kolmannen osan muodostava reaalifilosofia vastaavat toisiaan. Hegelin tuotannossa on kuitenkin aineksia monenlaisille tulkinnoille tästä vastaavuudesta. -/- Yleensä ajatellaan, ettei Hegel ei tarjonnut tyydyttävää selitystä logiikan ja reaalifilosofian suhteesta. Jos otamme tämän tulkinnan lähtökohdaksi, on kysyttävä, miltä osin Hegelin lupaama vastaavuus ei toteudu. Toiseksi on kysyttävä vastaavuusvaatimuksen merkitystä Hegelin filosofialle ylipäänsä. Johtaako luopuminen logiikan ja reaalifilosofian vastaavuudesta absoluuttisen idealismin hylkäämiseen?

[Przekład] Ja immunologiczne jest naszym zreifikowanym opisem procesów, dzięki którym układ odpornościowy utrzymuje wyodrębnioną tożsamość organizmu i siebie samego. Jest to proces interpretacyjny, i żeby badać go w sposób naukowo konstruktywny, powinniśmy połączyć długoletnią hermeneutyczną tradycję pytania o naturę interpretacji ze współczesnym rozumieniem układu odpornościowego, pojawiającymi się technologiami badawczymi oraz zaawansowanymi narzędziami obliczeniowymi analizującymi dane sensoryczne.

Modern biology gives many casuistic descriptions of mutual informational interconnections between organisms. Semiotic and hermeneutic processes in biosphere require a set of “sentient” community of players who optimize their living strategies to be able to stay in game. Perceptible surfaces of the animals, semantic organs, represent a special communicative interface that serves as an organ of self-representation of organic inwardness. This means that the innermost dimensions and potentialities of an organism may enter the senses of other living being when effectively (...) expressed on the outermost surfaces of the former and meaningfully interpreted by the later. Moreover, semantic organs do not exist as objectively describable entities. They are always born via interpretative act and their actual form depends on both the potentialities of body plan of a bearer and the species-specific interpretation of a receiver. As such the semantic organs represent an important part of biological reality and thus deserve to be contextualized within existing comparative vocabulary. Here we argue that the study of the organic self-representation has a key importance for deeper insight into the evolution of communicative coupling among living beings. (shrink)

Mitä oleva on? Omaisuus ja elämä pureutuu tähän filosofian peruskysymykseen seuraten kahta länsimaisen filosofian jättiläistä, Aristotelestä ja Heideggeria. Siinä missä Aristoteles kysyy olevaa substantiivina ja tilana, etsii Heidegger olemisen mieltä verbinä ja tapahtumana. Nämä kaksi merkitystä löytyvät myös suomen olla-verbistä: "omistaa jotakin" ja "olla olemassa, elossa". Omaisuus ja elämä antavat peruslähtökohdat olevan tulkitsemiselle. Kirja vie lukijansa filosofian kreikkalaisille juurille ja sen uusimpiin, Heideggerin avaamiin mahdollisuuksiin.

Artikkel uurib muutusi ja arenguid Jean-Paul Sartre’i subjektikäsituses, mis leidsid aset tema fenomenoloogilise ja eksistentsialistliku mõtlemise perioodidel, keskendudes valdavalt tema filosoofilistele töödele, rõhuasetusega subjekti üldist struktuuri puutuval problemaatikal. Suurimat tähelepanu pälvivad vabadusega seonduvad transformatsioonid, sest selles vallas on Sartre’i seisukohtade erinevused kõige märgatavamad ja ühtlasi kõige olulisemad, kuid jõudumööda pööratakse pilk ka nüansseeritumatele teisendustele. Artikkel tutvustab põgusalt nimetatud muutuste ja nende taga seisvate arengute sisu, püüab Sartre’i mõtlemise perioode klassifitseerida, loob võrdlusi varasemate ja hilisemate teoste vahel ning polemiseerib autoritega, kes (...) modifikatsioonide tähtsust kas alahindavad või sootuks tähelepanuta jätavad. Kokkuvõttes jõutakse tõdemuseni, et paljudel hilisema Sartre’i poolt kasutatavatel mõistetel on varasemaga võrreldes üsna teistsugune tähendus ning need tähendusnihked annavad tunnistust sellest, et Sartre’i subjekti-filosoofias leidsid aset mõned üsna kardinaalsed, eriti just vabadust ja subjekti läbipaistvust puudutavad pöörded. (shrink)

Elämme historian vaihetta, jossa uuden poliittisen visioinnin tarve on tulossa polttavan kiireelliseksi. Tyytymättömyys perinteisiä poliittisia vaihtoehtoja kohtaan ja uskon puute muodollista demokratiaa kohtaan kasvavat teollistuneissa länsimaissa. Tyytymättömyys on toistaiseksi näkynyt ennen kaikkea epäpolitisoitumisena, johon on sisältynyt dramaattinen luottamuksen menetys suhteessa poliittisiin puolueisiin sekä laajamittaista äänestämättä jättämistä. Idässä marxilaista oikeaoppisuutta haastaa toisinajattelun liikehdintä, joka ilmenee usein hiljaisena uskollisuuden ja yhteistyön hylkäämisenä, toisinaan taas dramaattisina aika ajoin toistuvina kapinoina. Lisäksi niin idässä kuin lännessäkin on kulttuurista vastarintaa, joka heikosti – mutta kenties profeetallisesti (...) – osoittaa tarpeen uudelle, erilaisia ääniä yhdistävälle visiolle. (shrink)

Artikkelissa otan kantaa niin sanottuun voluntarismikiistaan Descartesin tahdon käsitykseen ja arvostelmateoriaan liittyen kannattaen epäsuoraa voluntarismia. Käsittelen erityisesti kysymystä voiko tahdolla Descartesin mukaan olla suora kontrolli ihmisen arvostelmasta pidättäytymiseen? Pitkään vallassa olleen tulkintasuuntauksen mukaan Descartesin käsityksessä tahdolla on kyky vaikuttaa doksastisiin tiloihin suoraan, pelkällä tahdon aktilla. Tätä kutsutaan suoraksi voluntarismiksi ja se tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että meillä on kyky hyväksyä, olla hyväksymättä sekä pidättäytyä arvostelemasta täysin tahdonvaraisesti. Tässä tekstissä kannatan kuitenkin epäsuoraa voluntarismia: tahto kykenee vaikuttamaan doksastiseen tilaan epäsuorasti vaikuttamalla uskomuksen (...) muodostamisen kannalta olennaisiin toimintoihin, erityisesti vahvoihin perusteisiin keskittymiseen. Argumentoin epäsuoran voluntarismin puolesta seuraavin tavoin: 1) Kohdat, joiden katsotaan puoltavan suoraa voluntarismia, voidaan yhtä lailla tulkita puoltamaan myös epäsuoraa voluntarismia, 2) Epäsuora voluntarismi on sekä filosofisesti että psykologisesti uskottavampi tulkinta siitä, kuinka ihminen arvostelmia muodostaa, ja 3) Epäsuora negatiivinen voluntarismi on koherentimpi ja ristiriidattomampi tulkinta epäilyn metodin käytöstä (siis yleisestä arvostelmasta pidättäytymisestä) Ensimmäisessä mietiskelyssä. (shrink)

Viime vuosina ihmistieteiden kentässä on saanut osakseen paljon huomiota uusi lähestymistapa, jota kutsutaan ”evoluutiopsykologiaksi”. Sen piiristä on esimerkiksi väitetty, että evoluutio on muokannut meidän parinvalintamieltymyksiämme niin, että miehillä on taipumus tuntea vetoa lisääntymiskykyisiltä näyttäviin nuoriin naisiin, pyrkiä parittelemaan aina tilaisuuden tullen mahdollisimman monien naisten kanssa ja olla mustasukkaisia, kun taas naiset ovat taipuvaisia mieltymään iäkkäämpiin miehiin, joilla on valtaa ja resursseja. Luonnonvalinnalla on pyritty myös selittämään mm. raiskauksia.

Teollinen vallankumous perustui aluksi varsin yksinkertaiseen teknologiaan, kuten höyrykoneeseen, eikä tieteellisellä tutkimuksella ollut siinä suurtakaan roolia. Elinkeinoelämällä ei näin myöskään ollut erityistä syytä kiinnostua tieteellisestä tutkimuksesta. Sittemmin tilanne on muuttunut täysin. Nykyaikainen ”korkea teknologia” on tiiviisti kietoutunut yhteen uusimman tieteen kanssa. Esimerkiksi elektroniikkateollisuus perustuu olennaisesti kehittyneelle luonnontieteelle, ja biotieteiden kaupalliset sovellukset ovat merkittäviä. Elinkeinoelämä onkin noussut 1900-luvun loppupuolella yhä keskeisemmäksi tutkimuksen rahoittajaksi. Suomessa kuten muissakin ”kehittyneissä” maissa suurin osa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tehdään nykyisin jo yksityisellä rahoituksella. Tämä on tuonut mukanaan (...) myös aivan uudenlaisia yhteiskunnallisia ja eettisiä ongelmia ja haasteita. (shrink)

Kuvittelukyky tai imaginaatio esiintyy varsin harvoin Leibnizin kirjoituksissa ja siksi siitä ei ole kovin laajalti keskusteltu Leibniz-kommentaareissa ennen kuin aivan viime aikoina. Näissäkin tapauksissa keskustelu on pitkälti rajoittunut kuvittelukyvyn rooliin tiedostuksessa. Yritän tässä esitelmässä vetää sillan kuvittelukyvyn ja moraalisen toiminnan välille, jota tietääkseni ei ole ennen varsinaisesti tehty.

Julkaisematta jääneessä muistiossaan Mietteitä oikeuden yleiskäsitteestä (1702-1703?) G. W. Leibniz muotoilee uudelleen Platonin Euthyfron-dialogissa esitetyn kuuluisan kysymyksen. Hän kirjoittaa: ”Myönnetään, että kaikki mitä Jumala tahtoo, on hyvää ja oikein. Sen sijaan kysytään, onko se hyvää ja oikein siksi että Jumala niin tahtoo, vai tahtooko Jumala sitä koska se on hyvää ja oikein. Eli kysytään, onko hyvyys tai oikeus jotakin mielivaltaista, vai koostuvatko ne asioiden luonnetta koskevista välttämättömistä ja ikuisista totuuksista, kuten luvut ja suhteet.” Universaaleja, ikuisia totuuksia puolustava filosofi ei voi (...) hyväksyä ensin mainittua vaihtoehtoa. Hänen mukaansa ”Se toden totta tuhoaisi Jumalan oikeudenmukaisuuden. Sillä miksi ylistäisimme häntä oikeudenmukaisista teoista, jos oikeudenmukaisuuden käsite ei hänen tapauksessaan lisää mitään teon käsitteeseen? Ja sanonta stat pro ratione voluntas, minun tahtoni käyköön perusteesta, on todella tyrannin motto.” Leibnizin kritiikki on suunnattu erityisesti hänen aikalaisiaan René Descartesia, Thomas Hobbesia ja Samuel Pufendorfia vastaan. Hän ei voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden mitta on vain Jumalan tahto. Perustan on löydyttävä ikuisista totuuksista, jotka ovat myös Jumalan oikeudenmukaisuuden standardi. Erityisen kuuluisaksi tuli Leibnizin kritiikki Pufendorfin näkemyksiä kohtaan, sillä Pufendorfin laajalle levinneen teoksen De officio hominis et civis ranskalaisen laitoksen neljännen painoksen toimittaja Barbeyrac liitti siihen Leibnizin kiistakirjoituksen, joka tunnetaan lyhyellä nimellä Monita (Epistola viri excellentissimi ad amicum qua monita quaedam ad principia Pufendorfiani operis de officio hominis et civis continentur, 1706) ja puolusti Pufendorfia Leibnizia vastaan. Leibnizin onnistui kuitenkin ilmeisesti osoittaa eräs heikkous Pufendorfin näkemyksissä, jota Barbeyrac ei pystynyt sivuuttamaan: tämän mukaan Jumala on saman aikaan sekä ylin tuomari että lakien laatija. Siten Leibnizin näkökulmasta Jumala on tyranni – hänen tahtonsa on oikeuden ja etiikan mitta ja koska hän on kaikkivaltias, hän voi pakottaa ihmiset noudattamaan sellaista oikeudenmukaisuutta, joka on hänen mieleistään. Koska Jumalan yläpuolella ei ole Pufendorfin mukaan mitään, hän voi toimia aivan mielivaltaisesti. Leibnizin kritiikki kiteytyy Pufendorfin epäselvään erotteluun ulkoisen ja sisäisen velvollisuuden välillä, joka jättää hänen näkemyksensä arvoitukselliseksi. Tutkiskelen tässä esitelmässä oliko Leibnzin kritiikki johdonmukainen ja oikeutettu. Onko Pufendorfin näkemyksissä heikkous, jota hän ei itse huomannut? Vertailen myös asiaa koskevia eri kommentaareja (mm. Kari Saastamoinen, Petter Korkman, Fiametta Palladini) ja arvioin Leibnizin kritiikin reseptiota Pufendorf-tutkimuksessa. (shrink)

Käsittelen tässä artikkelissa Leibnizin käsitystä kuolemasta, jota ei tarkkaan ottaen ole olemassa. Kuoleminen on Leibnizin mukaan vain tila, jossa havaintomme eivät nouse tarkoiksi ja vaivumme ikäänkuin elottoman luonnon tasolle.

Keskityn tässä esitelmässä varhaismodernistisen filosofian unia koskeviin näkemyksiin, johon monet myöhemmät teoriat unien ja muistin suhteesta perustuvat. Lähtökohtani on Descartesin ja Hobbesin välinen väittely unien luonteesta, mutta käsittelen myös monia muita näkemyksiä aiheesta.

Within the field of philosophy, animals have traditionally been studied from two perspectives: that of self-knowledge and that of ethics. The analysis of the differences between humans and animals has served our desire to understand our own specificity, whereas ethical discussions have ultimately aimed at finding the right way to treat animals. This dissertation proposes a different way of looking at non-human animals: it investigates the question of how non-human animals appear to us humans in our perceptual experience. The analysis (...) focuses on the empathetic, embodied understanding of animals diverse movements and other expressions. The theoretical point of departure for the research is phenomenological philosophy, in particular Maurice Merleau-Ponty s phenomenology of the body. Edmund Husserl s and Edith Stein s analyses of empathy and embodiment are also crucial to the work. In this tradition, empathy means understanding the other s experience through her bodily expressions and seeing the other body as living, as well as motivated and directed towards the surrounding world. The dissertation both explicates and criticizes the earlier phenomenological notions of empathy and human specificity. In order to elucidate the fundamental structures of our experience of non-human animals, it also applies the phenomenological method, which consists of a phenomenological reduction and a free variation of the different aspects of experience. It is shown that our experiences of non-human animals involve a recognition of both similarities and differences. This recognition, however, is not primarily based on intellectual comparisons but is lived as an embodied relationship to another body, and its manifestations vary from one instant to the next. The analysis also reveals that the object of empathy is not the other s experience as such, not even as it is manifested by the other s movements, but rather the other s embodied situation, enriched by elements that remain outside the scope of the other s experience. The dissertation shows that human existence is intertwined with the existence of non-human animals on four levels: those of empathetic sensations, reciprocal communication, experience of the surrounding world and self-definitions. The animals different modes of perception prove to expand our understanding of what is perceivable and how things can be perceived. The presence of non-human animals in our perceptual world is revealed as something that both shows us the limits of our own embodiment and enables us to overcome these limits in empathetic acts. Finally, it is demonstrated that the life of non-human animals is intertwined with ours in a far more complex way than has been presupposed in traditional descriptions of human-animal differences. (shrink)

Toisin kuin usein kuvitellaan, Hegel suhtautui järjestelmänsä epistemologiseen perusteluun erittäin vakavasti. Phänomenologie des Geistes’issa hän pyrkii todistamaan absoluuttisen kannan olemassaolon immanentisti ja negatiivisesti: osoittamalla vastustavien kantojen kumoavan itsensä omilla kriteereillään. Nyt suomennetussa teoksensa johdannossa Hegel tekee selväksi immanentin kritiikin välttämättömyyden ja luonnostelee sen metodin.

Feizi 韓非子 in terms of the concept of shi 勢 (circumstantial advantage, power, or authority). This argument is based on the A Critique of Circumstantial Advantage (Nanshi 難勢) chapter of the Hanfeizi, where Han Feizi advances his own idea of shi after criticizing both Shen Dao and an anonymous Confucian. However, there are other primary sources to contain Shen Dao’s thought, namely, seven incomplete Shenzi 慎子 chapters of the Essentials on Government from the Assemblage of Books (Qunshu zhi yao 群書治要) (...) and other fragments preserved in other Chinese texts. This article examines the Shenzi fragments in order to ask whether Shen Dao stresses the concept of shi. (shrink)