Abstract

Zombeja käsittelevät televisiosarjat ja sarjakuvat ovat viime vuosina saavuttaneet suurta suosiota. Esimerkiksi The Walking Dead -sarjan ensimmäinen jakso näytettiin samanaikaisesti 120 maassa, ja sarjaa on sittemmin katsonut tuotantokaudesta riippuen 5–15 miljoonaa katsojaa. Post-apokalyptinen maailma kiehtoo suurta yleisöä, koska dystooppiset tarinat peilaavat erilaisia käsityksiä ihmisten perusolemuksesta ja yhteiskunnan perustasta; sarjaa voi pitää filosofisena ajatuskokeena, jolla testataan, miten erilaiset näkemykset toimisivat luonnontilaan paluun jälkeen. Artikkelimme lähtökohta on, että zombikuvasto tarjoaa hedelmällisen tilaisuuden filosofiselle analyysille. Tarkastelemme yhteiskunnan romahtamisen jälkeistä tilaa yhteiskuntafilosofian klassikoiden, Aristoteleen ja Thomas Hobbesin avulla. Pyrimme osoittamaan, että Hobbesin luonnontilan käsitteen rinnalla Aristoteleen eettiset ja yhteiskuntafilosofiset näkemykset tarjoavat hyödyllisen näkökulman sivilisaation romahduksen jälkeisen kuvitteellisen tilanteen ymmärtämiseen. Täydennämme analyysia sosiaalipsykologi Erich Frommin yhteiskuntaluonteen käsitteellä ja osoitamme, että dystopiaan sisältyy lupaus utopiasta, paremmasta maailmasta. Yleisesti ottaen esitämme, että populaarikulttuurin ja filosofian yhdistäminen tarjoaa oivaltavan näkökulman nykyisen länsimaisen ihmiskuvan peruselementtien ymmärtämiseen.