Lääketieteellisten teknologioiden kehitys voi tulevaisuudessa johtaa siihen, että ihmisten elinikä voidaan moninkertaistaa. Eri filosofisista lähtökohdista tällaisen toiminnan toivottavuuteen voidaan suhtautua eri tavoin. Jonathan Glover ja John Harris ovat tervehtineet mahdollisuutta ilolla ja suositelleet pyrkimistä sen toteuttamiseen. Enemmän elämää on heidän mielestään parempi kuin vähemmän, eikä asiaa tarvitse sen kummemmin monimutkaistaa. Leon Kass ja Jürgen Habermas ovat puolestaan torjuneet ajatuksen kauhistuneina. Elämämme arvo ei riipu sen pituudesta, vaan sen annetusta tai lahjana saadusta sisällöstä. Kirjoituksessa teen selkoa näistä kahdesta vastakkaisesta kannasta (...) koskien ”elämän tarkoitusta” ja lisään joukkoon oman tulkintani epikurolaisesta ajattelusta. Viimeksi mainitun mukaan eliniän huomattavasta lisäämisestä ei olisi ihmisille sen paremmin haittaa kuin hyötyäkään. (shrink)

Hahmottelen tässä artikkelissa tekoälyn historiaa varhaismodernin filosofian aikakaudella 1600–1700-luvuilla. Esittelemäni aiheet ovat hieman erillisiä toisistaan, mutta yhteistä niille on ajatus komputaatiosta tai automaatiosta, eräänlaisesta mekaanisesta laskemisesta tai toiminnasta, jota voi pitää tekoälyn varhaisena lähtökohtana. -/- On kuitenkin huomattava, että pelkkä komputaatio eli informaation käsittely sinänsä ei riitä tekoälylle – kaikkia näitä pyrkimyksiä leimaa tietynlainen epistemologinen optimismi: automatisoidun ajattelun avulla uskotaan saatavan enemmän laadukasta tietoa ja kenties myös uudenlaisia ajatuksia, kun ajatteluprosessi tulee sujuvammaksi. Tekoälyn varhaishistoria liittyy siis nimenomaan inhimillisen ajattelun mekanisoimiseen (...) ja uskoon siitä, että sen avulla voidaan lieventää ihmismielen rajoituksia ja ajatella paremmin. Yhteistä sekä tekoälyn että tietokoneen historialle on kuitenkin laskennan kehitys. (shrink)