Osallisuusvastuu ilmastonmuutoksesta [Climate change complicity]

Ajatuksia Ilmastoetiikasta (2013)
  Copy   BIBTEX

Abstract

Vaikka suurin osa viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä on ihmisten aiheuttamaa antropogeenista lämpenemistä, yksittäisten ihmisten kausaalinen vaikutus ilmastonmuutokseen on minimaalinen, jopa mitätön. Tämän takia jotkut väittävät, että on harhaanjohtavaa pitää yksilöitä vastuussa ilmastonmuutoksesta. Tällainen argumentointi perustuu perinteisiin vastuutulkintoihin ja -käsitteisiin, joissa vastuun perustana painotetaan toimijan näkökulmaa ja hänen kausaalista rooliaan: jos toimijan teot tai tekemättä jättämiset eivät vaikuta lopputulokseen, hän ei ole vastuussa siitä. Ilmastonmuutoksessa on toinenkin vastuukäsitysten kannalta ongelmallinen seikka, intentionaalisuus eli tahallisuus: ihmiskunta tai yksittäiset ihmiset eivät ole tietoisesti lähteneet muuttamaan ilmastoa. Päinvastoin ilmastonmuutos on syntynyt teollistumisen ja nykyisen elämäntyylimme tahattomana – ja pitkään myös tiedostamattomana – sivuvaikutuksena. Koska omien tekojemme kausaalinen vaikutus sekä niiden tahallisuus tai tahattomuus on luonnollisesti keskiössä arvioidessamme omaa vastuutamme, mahdollinen osallisuutemme vahingon tuottamiseen jää helposti vähemmälle huomiolle. Keskityn tässä artikkelissa osallisuusvastuun (complicity) käsitteeseen ja argumentoin samalla liian yksilökeskeistä ajattelua vastaan. Kollektiivinen toimijuus on otettava huomioon siinä missä yksilökeskeinenkin. Vastuunkantaja ja vastuun peruste ovat analyyttisesti erillisiä käsitteitä, ja niiden tarkastelu voi valottaa vastuukeskustelua ilmastonmuutoksesta. Vastuun peruste voi olla yksilöllinen silloinkin, kun vastuunkantaja on kollektiivinen. Lisäksi argumentoin, että vastuusta puhuttaessa ei riitä katsoa asiaa vain toimijan itsensä kannalta, vaan myös uhrin ja sivustakatsojan näkökulmat on otettava huomioon. Vasta kun vastuukäytäntöjä tarkastellaan ihmisten keskinäisten (usein monimutkaisten) verkostojen ja linkitysten kautta, voidaan saada tasapainoinen kuva vastuumme määrästä ja sen rajoista. Yksilön vastuu ei poista vastuuta kollektiiveilta, kuten valtioilta, ja voimme tehokkaimmin hillitä ilmastonmuutosta esimerkiksi lainsäädännön kautta. Ennen kuin kollektiiviset ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saadaan toimimaan, vastuu palautuu kuitenkin yksilöille. Vastuun peruste on aina yksilötasolla ja sitä voidaan ainoastaan delegoida kollektiiveille. Ilmastonmuutoksen kohdalla delegointi ei ole vielä toiminut.

Links

PhilArchive

External links

Setup an account with your affiliations in order to access resources via your University's proxy server

Through your library

Similar books and articles

Mahdollisuus, välttämättömyys ja luodut ikuiset totuudet Descartesin filosofiassa.Forsman Jan - 2016 - In Ilkka Niiniluoto, Tuomas Tahko & Teemu Toppinen (eds.), Mahdollisuus. Helsinki: Philosophical Society of Finland. pp. 120-129.
Leibniz ja Eythyfronin dilemma.Markku Roinila - 2010 - In Kristian Klockars, Ilkka Niiniluoto & Kristina Rolin (eds.), Oikeus. University of Helsinki.
Evoluutiopsykologia ja sen ongelmat.Panu Raatikainen - 2007 - Tiede and Edistys (1/2007):1-15.
Tilaustutkimus ja ulkopuolinen rahoitus.Panu Raatikainen - 2002 - In Sakari Karjalainen, Veikko Launis, Risto Pelkonen & Juhani Pietarinen (eds.), Tutkijan eettiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus.

Analytics

Added to PP
2018-10-16

Downloads
255 (#78,635)

6 months
75 (#64,195)

Historical graph of downloads
How can I increase my downloads?

Author's Profile

Säde Hormio
University of Helsinki

References found in this work

Reasons and Persons.Derek Parfit - 1984 - Oxford, GB: Oxford University Press.
What We Owe to Each Other.Thomas Scanlon - 2002 - Mind 111 (442):323-354.
Reasons and Persons.Joseph Margolis - 1986 - Philosophy and Phenomenological Research 47 (2):311-327.

View all 61 references / Add more references