Tieteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden käsite on nykyään kohtuuttoman kapea. Tilanne on hermeneuttisesti epäoikeudenmukainen: etenkin humanistisen tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus jää näkymättömiin, koska käytettävä vaikuttavuuden käsite ei kata sitä. Tämä hapertaa jopa humanististen alojen itseymmärrystä. Humanistinen tutkimus vaikuttaa kuitenkin konkreettisin tavoin siihen, keitä olemme.

Social theory, the theory of social action, and social sciences.

Freedom and time in Nicholas Berdyaev's philosophical thought.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on pohjimmiltaan kysymyksiin vastaamista. Kysymysten avulla hahmotellaan yhteiskunnallisille ilmiöille syitä ja seurauksia. Mikä rooli syy-seuraussuhteiden ymmärtämisellä sitten on arvioitaessa ja täsmennettäessä yhteiskuntatieteellisiä selitysmalleja? -/- Kausaalinen järkeily ja selittäminen läpäisee kaikkea yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tutkimusmenetelmistä ja -asetelmista riippumatta. Kausaalisuuden käsitettä, kausaalisuhteita ja kausaalisia päätelmiä koskevien oletusten hahmottaminen on tärkeää, kun alan tutkimuskäytäntöjä kehitetään. -/- Syistä selityksiin tarjoaa tieteenfilosofisia ja metodologisia välineitä, joita tarvitaan yhteiskuntatieteellisessä selittämisessä, kausaalianalyysissa ja pyrittäessä ratkaisemaan tiedon soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Kirjassa tarkastellaan kausaalisen järkeilyn merkitystä erilaisia tutkimusasetelmia (...) ja -menetelmiä käyttävissä yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa. Teorioita, käsitteitä ja metodologisia näkemyksiä havainnollistetaan lukuisilla konkreettisilla tutkimusesimerkeillä. -/- Teos on suunnattu erityisesti yhteiskuntatieteiden ja niiden filosofian opiskelijoille sekä alan tutkijoille. (shrink)

Ontologiset kategoriateoriat pyrkivät vastaamaan metafysiikan klassiseen ongelmaan: kysymykseen siitä, mihin eri kategorioihin oliot eli entiteetit jakaantuvat. Olioilla tarkoitetaan tässä mitä tahansa, joka on olemassa. Olevan kategoriat eli ontologiset kategoriat (lyhyesti kategoriat) ovat alustavasti olioiden hyvin yleisiä lajeja. Jäsenyys olioiden kategoriassa ei niinkään kerro sitä, mitä piirteitä oliolla on, vaan sen olemisen tavan ¬– miten se esimerkiksi on tai voi olla maailman rakenneosa. Esimerkkejä mahdollisista kategorioista ovat konkreettiset partikulaariset yksilöoliot (substanssit), ominaisuudet, relaatiot, prosessit, tapahtumat ja joukot. -/- 1. Mitä ovat ontologiset (...) kategoriateoriat -/- 2. Uusaristoteelinen realismi -/- 3. Russellilainen realismi -/- 4. Universaalikimpputeoriat -/- 5. Nominalismi: substanssi-modus-teoriat -/- 6. Trooppiteoriat -/- 7. Jyrkkä nominalismi -/- 8. Tapahtuma- ja prosessiontologiat -/- 9. Ontologisten kategorioiden tutkimus Suomessa -/- 10. Suositeltavaa jatkolukemista -/- 11. Lähteet . (shrink)

Lectio Praecursoria 5.10.2018: Artikkeli on väitöstilaisuudessa esitetyn englanninkielisen lectio praecursorian käännös. Väitöskirja tutkii ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n kokemuksen käsitteitä sekä teemoja, joita hän käsittelee näiden käsitteiden avulla. Analysoimalla eri kokemuksen käsitteitä Foucault'n filosofiassa voimme paitsi ymmärtää paremmin hänen länsimaiseen nykyajatteluun olennaisesti vaikuttanutta työtään myös peilata käsityksiämme terveydestä, mielenterveysongelmista ja itseen kohdistuvista käytännöistä. Usein häneen viitataan ajattelijana, joka kyseenalaistaa kokemusnäkökulman lähtökohtana tieteelliselle tiedolle. Kokemuksen käsitteillä on kuitenkin erityisasema Foucault’n varhaisissa, psykiatriaa ja psykologiaa käsittelevissä kirjoituksissa sekä hänen myöhäisissä etiikkaa tutkivissa teksteissään, joissa hän (...) palaa käsittelemään terveyden ja huolenpidon teemoja. Teksteistä löytyy runsaasti viitteitä ”elettyyn kokemukseen”, ”taustakokemukseen”, ”transformatiiviseen kokemukseen”, ”rajakokemukseen”, ”kokemuksen kenttään” ja ”kokemuksen muotoihin”. Väitöskirja siis asettaa kokemuksen Foucault’n filosofian keskiöön ja analysoi kokemuksen käsitteiden teoreettisia tehtäviä ja merkityksiä. Tutkimus käsittelee myös sitä, minkälaiseksi kokemuksen itsestä on ajateltu muodostuvan filosofisissa traditioissa, joissa kehotetaan kuuntelemaan ja tarkastelemaan itseä, kääntymään itseen, uskomaan itseensä sekä löytämään itsensä. Lopulta tutkimus nivoo kokemusteeman yhteen Foucault’n kriittisen filosofian kanssa. (shrink)

Suomessa kuten muissakin ”kehittyneissä” maissa suurin osa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tehdään nykyisin jo yksityisellä rahoituksella. Tämä on tuonut mukanaan myös aivan uudenlaisia yhteiskunnallisia ja eettisiä ongelmia ja haasteita. Tilaustutkimuksen osuus korkeakouluissa tehtävästä tutkimuksesta on jatkuvasti kasvanut. Tällaiseen suuntaavaan ulkopuoliseen tutkimusrahoitukseen liittyy monenlaisia ongelmia. Pyrin tässä kirjoituksessa käsittelemään niistä keskeisimpiä.

Kysymys siitä, onko tiede ja voiko se olla arvovapaata, on herättänyt vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua. Erityisen polttava tämä kysymys on ihmistieteissä. Yhdessä ääripäässä on kuva tieteellisestä tutkimuksesta kaikenlaisten eettisten ja yhteiskunnallisten kysymysten yläpuolella olevana intressittömänä toimintana. Toisessa päässä on väite, ettei tiede voi koskaan olla arvovapaata vaan että tieteellinen tutkimus ja sen tulokset ovat läpeensä arvojen värittämiä. Näiden välille mahtuu monenlaisia maltillisempia välittäviä kantoja.

Tieteelliseen tutkimukseen osallistuu nykyään muitakin kuin tutkijoita. Paikallisyhteisöjen edustajat, kokemusasiantuntijat tai vaikkapa taiteilijat saattavat tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Yhdessä he etsivät kattavampaa ymmärrystä käytännön ongelmista ja entistä toimivampia ratkaisuja niihin. Tällainen tutkimus on liki vääjäämättä arvolatautunutta, mutta tulosten pitäisi kuitenkin olla objektiivisia. Miten tämä onnistuu? Tarjoan kysymykseen tieteenfilosofisen vastausehdotuksen.

Tämä artikkeli on ensimmäinen suomenkielinen, vertaisarvioitu artikkeli queer-bioetiikasta.[1] Sen on tarkoitus johdattaa queer-bioeettiseen ajatteluun ja innostaa queer-bioeettiseen tutkimukseen. Sen yleisfilosofisempi päämäärä on herättää kysymyksiä sukupuolen ja seksuaalisuuden bioetiikan normatiivis-moraalisista perusteista ja seurauksista. Miten queer-bioetiikan avulla voidaan kyseenalaistaa cis- ja heteronormatiivisuus hyvän elämän välttämättömänä ehtona sekä medikalisoituna merkitysjärjestelmänä? Artikkeli lähestyy tätä kysymystä polkuja raivaten ja mahdollisuuksia kartoittaen. Artikkelissa pohditaan lisäksi queer-bioetiikan suhdetta muuhun tutkimuskenttään sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kysymysten asemaa bioetiikassa. Kansainvälisesti tarkasteltuna homo-, lesbo- ja queer-tutkimus sekä trans- ja (...) intersukupuolentutkimus ovat pyrkineet kyseenalaistamaan bioeettistä ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisuudesta vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi kysymykset transsukupuolisten henkilöiden sterilisaatiopakosta ja intersukupuolisten lasten ruumiillisesta koskemattomuudesta ovat vakiinnuttaneet asemansa julkisessa keskustelussa vasta viime vuosina. Artikkelin tavoite on osallistua aktivisti- ja kokijanäkökulmien nostamiseen pysyväksi osaksi suomalaista bioeettistä ja yleistä eettis-filosofista tutkimuskenttää. [1] Lance Wahlertin ja Autumn Fiesterin teorian tarkoittamassa mielessä. Suomessakin on toki aikaisemmin tehty LHBTQI-tutkimusta samoihin kysymyksiin liittyen. (shrink)

Väitetään, että nykypäivän populismi vetoaa tosiasioiden sijasta ”kokemukseen”. Mutta mitä on kokemus? Se ei ole vain ennakkoluuloihin nojautuvaa mutua eikä myöskään pelkkää empiirisen datan rekisteröintiä mutta liittyy molempiin. Artikkelin luoma tiivis katsaus kokemuksen käsitehistorian pääpiirteisiin osoittaa, että länsimaisen filosofian perinteessä kokemus on ymmärretty ohittamattomana vaiheena tiedon hankkimisessa ja koettelemisessa. Toisaalta kokemukseen on liitetty tiettyjä tiedollisia heikkouksia – kontingenssi, tilannesidonnaisuus ja ennakoimattomuus – jotka tieteellinen metodi on eri tavoin pyrkinyt voittamaan. Artikkeli esittää, että 1900-luvun filosofinen hermeneutiikka irrottautuu tästä perinteisestä kokemuksen välineellistämisestä (...) ja alistamisesta korkeammille päämäärille ja keskittyy uudella ja hedelmällisellä tavalla juuri mainittuihin kokemuksen ”vaaroihin”. Hermeneuttisesti ymmärretty kokemus muodostuu äärellisen ihmisen ainutkertaisista kohtaamisista todellisuuden muuttuvan ja ehtymättömän mielekkyyden kanssa – omalle ymmärrykselle vieraan toiseuden ja samalla oman ymmärryksen äärellisyyden ja inhimillisen äärellisyyden kohtaamisesta. (shrink)